Tervetuloa kaninkolooni!

K-650 kestotesti (aka "Taisteluni")

Sotanorsun matkat syntyi palavasta intohimosta sivuvaunumoottoripyörällä matkustamiseen ja uusien vastoinkäymisten kokemiseen.

Olen tuskaillut tämän sivun jakaakseni omia kokemuksiani ja auttaakseni sinua löytämään uskoa omiin matkoihisi.

Hyvä lajitoveri, asiasta kiinnostunut, kylänmies, valvova viranomainen,  seuraavat matkatarinat ovat tosia:D Vähintään yhtä tosia kuin "fakta(t)" neuvostoboxerin synnystä...

Luottamus

syntyy ajan kanssa... Ajoa varten nämä on tehty, ei näyttelyihin:D

Pitää uskaltautua postilaatikkoa kauemmas!

Sitäpaitsi aina oppii ja näkee uutta kun lähtee pois kotoa.

Luottamuksen kasvattamisessa saattaa myös hinausturva auttaa. Maksaa itsensä takaisin heti ensimmäisellä kerralla. Kotipihassa on korjaaminenkin mukavampaa, pikkuviat toki tienkin päällä. Lisäksi perusmistäänmitääntietämätön kertoo kavereilleen että taas siellä oli Harrikka tien sivussa:D

Kotimaassa

Itäpyöräralli toukokuussa 2024 oli noin 1200 km liki ongelmaton matka Kymenlaaksosta Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kautta takaisin. Iisalmessa öljyn mittatikku löystyi irti ja öljy sotki paitsi ajohousut niin myös pyörän. Takarengas kului tasaiseksi mutta toi kotipihaan. Perän pultteja piti kiristellä pitkin matkaa. Ei sentään satanut. Kiitos siitä. (Kate on kelpo apuväline toukokuun lämpötiloilla)

Reitinvalinta

Sivuteitä pitkin matkanteko on stressitöntä ilman rekkoja puskurissa. Vain pakon edessä ajelen pääteitä, nopeammat kun ei aina ota meitä hitaampia huomioon. Matkanopeudella ~70 km/h ehtii katsella myös maisemia. Isänmaa on toki kaunis paikka!

Uskon varassa

Ei vara venettä kaada. Varmuuden vuoksi siunaus Ilomantsin ortodoksimotoristikirkossa matkan varrella.

Ulkomailla

Ensimmäinen matka ulkomaille Eestiin heinäkuussa 2024. Luottamus syntyy vain viat ulosajamalla ja tässä vaiheessa oli jo päästy niin pitkälle, että matkaan oli uskallusta! Lautalta Tallinnaan ajaessa takajarru katosi, joten kaupungin halki piti ajaa todellakin ennakoiden.

Sattuipa niinkin, että eestiläinen biker ihmetteli "Suomesta?"  "Tuolla?" Ja miksipä ei?

Matkalle lautalle pitää toki varata hiukan ylimääräistä aikaa, jos joutuu vaikka teknisten haasteiden pariin, mutta hyvä ennakkohuolto auttaa. Vastoin yleistä harhaluuloa ajotunteja on enemmän kuin huoltunteja!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taustalla Peipsijärvi. Eestin puolella. Helteisenä heinäkuuna 70 km/h oli ilmajäähdytteiselle sopiva matkanopeus. Siitä ylöspäin matkustusmukavuus alkaa kärsiä.

Todistettavasti on 100 km/h kokeiltu tasamaalla. Tai loivassa alamäessä. Ei ollu mukavaa. Eikä hyväksi moottorille.

Toisaalta koko ajan tunsi elävänsä ja pelkäsi kuolevansa samanaikaisesti. Ei onnistu joka lajissa.

 

 

Matkalla mukavasti

Sivuvaunuun mahtuu kätevästi kaikki, mitä tarvitset. Teltta, makuupussi, vaihtokamat, sadekamat, penkki, työkalut, varaosat, öljyt, varapolttoaineet, kirves, lapio, tunkki, pumput (ilmapatjalle ja renkaille), virvokkeet, grilli; ylipäätään kaikki. Ainakin ilman matkustajaa? Minulla on tosin muutama lisävarustelaatikko auttamassa. Eihän sitä tilaa ole koskaan liikaa?

Dora

Dora sai saksalaishenkisen nimensä muutaman ensimmäisen ajovuoden aikana.

Died On Road Again kuvasti hyvin alkuvaikeuksia, mutta vaikeuksien kautta rohkeasti uusiin hankaluuksiin!

Pysähtymiset tapaa venyä, kun kanssaihmisillä on kiinnostusta. Ural? BMW? Zündapp? Dnepr? CJ?

Tekniikasta

SUV (Soviet-Ukrainian Vehicle) eli KMZ

650cc ja 36 kolhoosihevosta

Pakkilaatikko ja pitkä nelosvaihde

Dellortot (kulutus alle 7ltr/100km)

12V kärjetön sytytys

eikä tippaa (yleensä)

1962 sanoo paperit, ja jos näet siinä muita piirteitä niin ymmärräthän toki että viranomainen on aina oikeassa:D

Pyörään on käytetty ukrainalaisia, venäläisiä, neuvostoliittolaisia, kiinalaisia ja aitoja saksalaisia BMW-osia!

Eivät nuo hurjat oletustehot vie mäen päälle hidastumatta. Teknisesti kuitenkin luotettava kokoonpano. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta Uraleista, paitsi että ne on rumempia (vain mielipide, ei fakta, joten ei pidä suuttua! Ja onhan Uralin 750cc kansiventtiilikone hyvä)

Mahtava ajettava sorateillä.

Norsunkorvaistuin ei kuitenkaan ole niin mukava istua kuin miltä se näyttää, mutta tyyliä täytyy ylläpitää.

Venäläisessä IMZssa on, tunnustan, yksi parempi puoli. Takaluukullinen sivarin koppa. Ei vesitiivis, mutta käyttömukavuudeltaan voittamaton.

Mitä tyyliä, saatoit ihmetellä? Tietysti sitä alkuperäistä tyyliä! Jokainen Korkeajännityksensä lukenut tietää.. Sotilaskypärä on muuten käytännössä tosi epämukava ajaessa; tuulen aiheuttama ääni on uskomattoman kova.

Evoluutio

Tämä ruma ankanpoikanen syntyi kokoonpanolinjalla Kievissä aivan erinäköisenä, vihreän sävyllä, jonka tulisi olla rikos lännessä (pahoittelut, jos omasi on juuri tällainen). Siksi uudelleensyntynyt Wehrmachtin eroottisen harmaan avulla. Sekä maltillisen muokkauksen.

Vaihteistosta tuli hyvä viidennen purkukerran jälkeen. Ei hypi vaihteet ja vaihdot toimivat. Moottoria on purettu vain sylintereihin asti tarkastellen. Eikä edelleenkään tippaa, usko tai älä.

Perä purettu sattuneista syistä muutaman kerran. Jarruista säädetty toimivat. Käsijarrukin löytyy.

Yleensä ongelmat on hyvin yksinkertaisia. Kaasarin imuletku halkeilee (sopivaa tehdasvalmistetta ei ole olemassa) yms.

Vältä

Duro nappulakumeja. 19,90€/kpl, mutteivät edes sen arvoiset. Takana kestää reilun tonnin, ottaa kardaaniin kiinni ja alkaa halkeilla 2 ikävuoteen mennessä.

Vahingosta viisastuneena siirryin Mitaksiin.

Lisävarusteita

Niitäkin saa! Tavarateline on hyödyllinen, jos se tila kuiteskin uhkaa loppua. Kaikki tietysti maksaa, mutta jos pyörä on käyttöä varten hankittu niin kannattaa, ja harrastuskuluja ei toisaalta lasketa. Omiaan ei tule saamaan takaisin.